Hyvän ystäväni Aleksis Kiven mukailtu lause Nummisuutareista, on osoittautunut varsin ajankohtaiseksi viime aikoina. Ainakin minulle. Hyvää tekee näissä hommissa itsellekin pysähtyä oikein kunnolla, maailman mennessä ympärillä ohi. Ja millä vauhdilla.

Asioiden kirkastaminen, suunnan tarkastaminen ja omien ajatusten selkeyttäminen on vaativaa hommaa. Monet asiat, jotka olivat vielä muutama vuosi sitten ilmiöinä ympärillä ovat nyt jo menneen talven lumia. Tässä ajassa ja tällä vauhdilla täytyy, ainakin yrittää, pitää oma pää ajatuksineen jotenkin luupin alla.

Maailma muuttuu, hyvä niin ja niin se on aina muuttunut. Oleellista lienee se, miten itse siihen reagoi: menee mukaan tai ei mene. Tai menee joissakin asioissa ja joissain ei. Mistä ja miten rajan tunnistaa? Siinäpä pulma. Tokaisi toinen hyvä ystäväni Shakespear.

Ja toisaalta monet asiat pitävät meitä paikallaan ja maan pinnalla. Hyvä niin.

Löydän itseni säännöllisen epäsäännöllisesti miettimästä vastausta kysymyksiin:
* Miten minä olen muuttumassa?
* Miten tämä muutos näkyy ammatillisessa identiteetissäni?
* Miten se hyödyttää, jos hyödyttää, ja ketä?