Miksi vastaukset ovat niin yliarvostettuja? Oikeat vastaukset varsinkin. Mahtaako niitä edes enää olla olemassa, mene tiedä. Myönnän ja ymmärrän, että on olemassa myös niitä oikeita vastauksia. Otsikon mukainen game show rakentuu tietämisen ja oikeiden vastausten ympärille. Trivial Pursuitin korttien toinen puoli on oikeita vastauksia täynnä, vaikka osa niistä vaatinee päivitystä. Nykyinen oikea vastaus on eri kuin ennen. Tieto on muuttunut ja muuttuu tulevaisuudessa. Vieläpä vauhdilla.

Muuttuminen ja uudistuminen vaativat kysymistä, yhteistä ihmettelyä ja rohkeutta siitä, että ei tarvitse tietää. Aina ei edes voi tietää. Uskoa ja uskallusta, että yhdessä tiedämme enemmän. Miten pystyisimme lisäämään kysymisen ja yhdessä työstettyjen vastausten kulttuuria?  Miten oppisimme kysymään? Miten oppisimme yhdessä muotoilemaan vastausta, joka on jo lähtökohtaisesti sellainen, jota ei vielä ole olemassa. Luodaan yhteinen, uusi vastaus. Tiedetään yhdessä.

Onko vastausta enää edes olemassa? Voisiko vastauksen määritellä ja sanoittaa uudelleen. Vastaus on sen hetkinen paras arvaus, jota seuraavaksi testataan. Jolloin syntyy uutta tietoa, joka muokkautuu yhdessä työstäen. Yhteinen hetki, yhdessä muotoillen ja muotoutuen.

Henkiseksi tulevaisuuden miljonääriksi saattaisi päästä, irrottautuessaan tietämisen ikeestä. Erilaisuus, näkökulmat, kuuleminen, kuunteleminen ja empatia. Ympäristön kanssa vuoroin vaikuttaen ja vaikuttuen.

Voisiko tietämisen korvata sietämisellä?