Työyhteisöjen valmennuksissa ja koulutuksissa nousee säännöllisen epäsäännöllisesti esiin otsikon kysymys. Kysymys on luonnollisesti tärkeä ja merkityksellinen. Töissähän ollaan tekemässä töitä. Kuten aikaisemminkin todettu, kysymykset yhdistävät. Vastausten kanssa onkin sitten toinen juttu.

Työn ja toimintaympäristön muuttuminen haastaa meitä huolella. Rutiinit, työrauha, pysyvyys ja asioiden hallinta perinteisessä merkityksessä lienevät muisto vain. Toistot, suorittaminen ja tehtävien lineaarinen jatkumo siirretään tehokkaampien voimien vastuulle, siis koneiden ja tekoälyn. Mikäli koettaa asettaa tätä liikkuvaa maailmaa pysähtyneeseen kuvaan on auttamatta aina myöhässä. Ja se kuormittaa.

Työ tapahtuu suhteissa ja vuorovaikutuksessa. Perinteisten, lineaaristen ja teollisten silmälasien läpi katsottuna se ei näytä tehokkaalta. Se on suorastaan tehotonta. Mitään ei tapahdu. Se ei ole työtä. Siispä on aiheellista esittää otsikon kysymys.

Miten voisimme uudistaa ajatustamme työstä ja työn tekemisestä? Työ on oppimista ja oppiminen on työtä. Oppiminen on hitauden sietämistä, jolloin tehokkuuden määritelmä muuttuu. Työskentely on suhteita, vuorovaikutusta, liikettä ja oppimista.

Oma huomioni on, että työnohjauksissa tuo kysymys ei nouse. Tulkintani on, että työnohjaus on jo olemassa oleva rakenne, joka mielletään luontevasti oppimiseen ja oppimaan oppimiseen. Se on työtä.

Siksi työnohjaus kannattaa. Aina.