Maailmaa muuttuu tavalla ja vauhdilla, jota emme voi padota emmekä estää. Miten tämä vaikuttaa meidän tapaamme ajatella ja hahmottaa maailmaa? Miten tapahtuu oppiminen? Tai siis mitä oppiminen ylipäätänsä tarkoittaa tässä uudessa ajassa?

Olen omaa ajatteluani pyrkinyt viime aikoina tutkimaan. Olen pyrkinyt selvittämään ja ymmärtämään miten ajattelen. Siis muodikkaasti sanottuna mikä on mindsettini ja mitkä ovat ajatteluani vahvasti ohjaavat perusolettamukset. Olen tehnyt monenlaisia löydöksiä. Muutamia löytämiäni ajatuksia mainitakseni; ajatteluni on ollut (ja varmasti on vieläkin) varsin lukkiutunutta. Ajatteluni on perustunut hyvin paljon vanhanaikaiseen ja lineaariseen ongelmienkäsittelyyn, sekä niiden käsitteellistämiseen. Joka on ohjannut ajatteluani. Sillä seurauksella, että olen päätynyt yksinkertaisiin ja toimimattomiin ratkaisuihin, kerta toisensa jälkeen. Jepjep, kivoja löydöksiä.

Tämä on johtanut siihen, että olen kyseenalaistanut monta ajatustani, tapaani toimia ja vuorovaikuttaa. Valmiita ratkaisuja en enää suolla, pyrin testailemaan. Jotkut kokeilut ovat tuottaneet uusia ajatuksia ja vieneet minua tilaan, jossa en ole ennen ollut. Osa ei.

En sinällään häpeä aikaisempia ajatuksiani, vaan en niihin samoissa määrin enää usko. Pyrin niitä yhä tutkimaan, hutkimaan ja kyseenalaistamaan. Nyt mietin miltä mahtaa toimintani näyttää ja juttuni kuulostaa. Voinko selittää epämääräisyyteni oppimisen kautta vai näytänkö peuralta ajovaloissa?

Niin tai näin, niin ei tästä hommasta hauskuutta puutu. Eikä tuskaa.

En muista, milloin olisin päässyt niin täysin irti työstäni, kuin tämän kesän ja loman aikana. Koko lomassa oli jotakin maagista, muidenkin asioiden, kuin kelien suhteen. Joku kumma ajatus, sai minut tekemään jo talvella päätöksen, että viettäisin tämän kesän kokonaisuudessaan Suomessa ja pääosin mökillä. Mikä mahtava päätös tuo olikaan, pidän sitä yhtenä urani parhaista päätöksistä. Tämä varmasti suhteuttaa hyvin myös muita tekemiäni päätöksiä ja niiden merkityksiä.

Itselle, yhdessä muiden kanssa; hyvän, onnellisen ja toimivan lomapaketin rakentaminen jäsentyi minulle tämän kokemuksen myötä uudella tavalla. Tämä toimii minulle esimerkkinä löyhistä ja joustavista rakenteista, sekä aikatauluista, jotka elävät ja muuttuvat uusien eteen tulevien tilanteiden ja mahdollisuuksien myötä. Niihin tarttuminen, ja ison kuvan kurkkaaminen säännöllisesti, mahdollistaa rennon ja varsin tehokkaan tuloksellisen olotilan. Lomatilan.

Paljon muistista puhutaan ja muistiin päätän tämän nyt minäkin. En edes muista, mitä en muista ja siitä olen onnellinen. Nyt on hyvä lähteä tekemään uudella ajatuksella ja kohdata uusia ajatuksia.

Tämän kesän kyllä muistan.

Lepo, laiskuus ja palautuminen ovat asioita, joiden vaikutukset ovat kiistattomat. Vilpitön ja vanhanaikainen loikoilu säännöllisesti, miten kukakin sen olotilan parhaiten saavuttaa, kuulukoon tämän kesän ohjelmistoon.

Koetamme sinnitellä työssämme ja toiminnoissamme vanhanaikaisin menetelmin, vaikka monet asiat indikoivat niiden olevan epäkäytännöllisiä ja toimimattomia. Oman vastuun ja itseohjautuvuuden aikaan siirryttäessä, saamme samalla oikeuden ja vapauden luoda itsellemme parhaat arjen käytännöt. Se on melkoinen mahdollisuus meille kaikille.

Ihmisten tuottama lisäarvo digitalisaation ja muutoksen ajassa on inhimillinen vuorovaikutus ja kykymme vastuulliseen vuorovaikutukseen. Inhimillisyytemme myötä meillä on mahdollisuus empaattisuuteen, tahtoon tehdä yhdessä, onnistumisen ja epäonnistumisen iloon. Yhdessä oppimiseen.

Hyvän ystäväni Aleksis Kiven mukailtu lause Nummisuutareista, on osoittautunut varsin ajankohtaiseksi viime aikoina. Ainakin minulle. Hyvää tekee näissä hommissa itsellekin pysähtyä oikein kunnolla, maailman mennessä ympärillä ohi. Ja millä vauhdilla.

Asioiden kirkastaminen, suunnan tarkastaminen ja omien ajatusten selkeyttäminen on vaativaa hommaa. Monet asiat, jotka olivat vielä muutama vuosi sitten ilmiöinä ympärillä ovat nyt jo menneen talven lumia. Tässä ajassa ja tällä vauhdilla täytyy, ainakin yrittää, pitää oma pää ajatuksineen jotenkin luupin alla.

Maailma muuttuu, hyvä niin ja niin se on aina muuttunut. Oleellista lienee se, miten itse siihen reagoi: menee mukaan tai ei mene. Tai menee joissakin asioissa ja joissain ei. Mistä ja miten rajan tunnistaa? Siinäpä pulma. Tokaisi toinen hyvä ystäväni Shakespear.

Ja toisaalta monet asiat pitävät meitä paikallaan ja maan pinnalla. Hyvä niin.

Löydän itseni säännöllisen epäsäännöllisesti miettimästä vastausta kysymyksiin:
* Miten minä olen muuttumassa?
* Miten tämä muutos näkyy ammatillisessa identiteetissäni?
* Miten se hyödyttää, jos hyödyttää, ja ketä?

Kesärenkaat talvirenkaiksi. Omien ajatusten kanssa tuntee välillä olevan sama juttu. Keli ja tunnelma vaikuttavat. Niin toimii omassakin ajatellussa erilaiset pinnat, kitkasta riippuen. Sekavaako, tuuliviirimäisyyttä vai joustavuutta. Tilanne ja yhteisö vaikuttavat, sekä ratkaisevat sen mistä on kyse.

Se mitä tässä koetan omassa päässäni järjestää liittyy oman ajattelun jäsentelyyn ja järjestelyyn. Ei mene aina kuin Strömsössä. Vaikka kuinka kuvittelee asioiden olevan valmiita ja selkeitä, tulee tuiskuisa tuiverrus ja asiat ajatuksineen menee vallan sekaisin. Olo on kuin talvikelissä kesärenkailla. Varaan ajan renkaiden vaihtoon. Ammattilaisen tai kolleegan seurassa, vaihtuu renkaat (ja jäsentyy ajatukset) taas keliin sopivaksi. Ja matka jatkuu!

Sparraus, coaching ja asioiden jäsentely ammatillisesti on työturvallisuustekijä.