Kasvatustieteen maisterina oppiminen on aina ollut suuri intohimoni. Työelämässä ajatteluni alun energia käynnistyi ratkaisukeskeisellä ja narratiivisella viitekehyksellä, joka oli luonnollisesti myös käymäni pitkän coach- ja työnohjaajakoulutuksen viitekehys.

Jännitteet ovat luonnollinen osa organisaatioiden elämää. Kriisi- ja traumatyönohjauksen pitkä lisäkoulutus avittaa työntekijöiden ja työyhteisöjen jännitteiden parissa työskentelyä.

Kokemus, maailman ja työelämän muuttuminen, sekä oman ammatillisuuden kehittyminen on muokannut myös viitekehystäni. Tällä hetkellä narratiivisuus on siirtynyt dialogisuuden suuntaan ja ratkaisukeskeisyys on päivittynyt voimavarojen, myönteisyyden, yhteistyön, luovuuden ja mahdollisuuksien vahvistamiseen. Maailmankuvani uudistumisen myötä olen lisäkouluttanut itseäni systeemisen ja kompleksisen viitekehyksen saloihin, joka vastaa hyvin tämän ajan muuttumisen ja oppimaan oppimisen ajatuksiin.